Minne katoaa rakkaus omaa kehoa kohtaan?

Minne katoaa rakkaus omaa kehoa kohtaan?

Viimeiset kuukaudet olen sukeltanut oman kehon voimauttamisen maailmaan, rakentaessani uutta verkkokurssiani “Rakastu kehoosi uudelleen – lempeän kehosuhteen verkkokurssi”. Lempeän kehosuhteen rakentuminen ei ole todellakaan itselleni uusi aihe – se on teema, jonka kanssa olen joutunut painiskelemaan koko elämäni ajan.

Synnyin synnynnäisen silmäsairauden, kaihin kanssa – joka omalta osaltaan vaikutti nuoruudessani käsitykseen omasta kehostani. Koko nuoruuteni koin voimakasta riittämättömyyttä omasta kehostani ja sen fyysisestä ulkomuodosta. Vuosien varrella tuo tyytymättömyys muuttui hyvin julmiksi ajatuksiksi, jopa vihaksi, omaa kehoani kohtaan – kunnes totesin, että minun on pakko pystyä vaikuttamaan tähän asiaan – en voi jatkaa näin.  

Jälkeenpäin olen ihmetellyt, mitä tapahtui? Muistan lapsuudestani myös hetkiä, jolloin koin voimakasta nautintoa kehostani. Olin lapsi, joka hyvin avoimesti nauroi, tanssi ja iloitsi – myös kehostaan. Tuo muisto antoi minulle voimaa monesti jälkeenpäin, sillä tiesin, että jos olen joskus voinut niin täysin nauttia kehostani, voin löytää tuon ilon uudelleen. Enkä vain minä, vaan myös moni muu.

Kehon rakastamisen matka on uudelleen muistamisen matka

Itsensä kehittämisen maailmassa voi helposti kadottaa itsensä matkalle, jossa kauniimpaa kehoa, täydellisempää vartaloa – onnea, iloa ja täyttymystä etsitään tekniikoista. Joskus täydellisen kehon tavoittelu voi johtaa jopa pakkomielteeseen – kehitän itseäni tietynlaiseksi ja kun olen saavuttanut tulokset joita halajan, voin vihdoin olla onnellinen. Rakkaus omaa kehoasi kohtaan ei kuitenkaan ole asia, mitä sinun tarvitsisi opetella tai edes tavoitella. Yksi asia riittää. Muistaminen. Sen tunteen muistaminen, miltä tuntui nautinto, miltä tuntui ilo omasta kehosta, omasta olemisesta. Joskus nämä tunteet ovat hautautuneet monien kerrosten alle. Niin syvälle, ettet saata muistaa yhtään hetkeä elämästäsi, jolloin olisit pitänyt kehostasi. Olet unohtanut. Ilon päälle on tullut suru, pettymys, riittämättömyyden tunne omasta kehosta, omasta naiseudesta, mieheydestä…  riittämättömyys omasta seksuaalisuudesta tai omasta itsestä ihmisenä. Kaikkien näiden kerrosten alla kuitenkin lepäät sinä. Se sama lapsi joka joskus muisti ilon omasta kehostaan, joka pystyi nauttimaan lainkaan miettimättä miltä oma keho näyttää tai mitä mieltä muut ihmiset ovat hänen kehostaan. Kun pysähdyt katsomaan aivan pientä taaperoa – ennen kuin pelko, epäily – ihmisyyden luonnolliset ulottuvuudet ovat laskeutuneet – voit nähdä sen. Täyttä olemista kehossa. Läsnäoloa vailla ajatusta hyvästä tai huonosta, ikävästä tai mukavasta. Vain olemista omassa kehossa.

Unohduksen verho laskeutuu

Suurin osa ihmisistä käy jossain vaiheessa läpi unohtamisen tien. On monia asioita, mitkä vaikuttavat siihen, että ihminen kadottaa yhteyden jokaiselle ihmiselle synnynnäiseen kehoyhteyteen. Ulkopuolelta tulevat kauneusihanteet ja ajatukset siitä, millainen on kaunis (pahimmillaan arvokas) nainen, komea mies – miellyttävältä näyttävä ihminen, vaikuttavat moniin ihmisiin, niin nuoriin kuin vanhempiin. Jopa erilaisiin ammatteihin voi liittyä ulkoisia vaatimuksia, kauneusihanteita tai tyypillisiä ammatin edellyttämiä ominaisuuksia. Oma, aiempi ammattini – itämaisen tanssijan ammatti on tyypillinen esimerkki kauneusihanteiden vaativana jylläävästä maailmasta – mutta tällaisia ammatteja on monia. Ihmisen keho, suorituskyky – ihmisyyden arvo kulkevat aivan liian herkästi käsi kädessä. Kun ihminen kuulee omaa kehoaan tai naiseuttaan arvioitavan, kommentoitavan, vertailtavan – ei ole ihmekään, mikäli riittämättömyyden tunteet hiipivät mieleen. Toisinaan nuo tunteet jäävät pysyvästi asumaan ihmisen sisimpään. Kun ihminen ajautuu arvottomuuden ajatuksiin ja negatiiviseen kehon kokemukseen katoaa usein se ainoa kaunis asia, joka meillä jokaisella olisi oikeus kokea omassa kehossaan – aito ilo. Ilo siitä kuka on. Ilo siitä minkä näköinen on. Ilo siitä, että olet juuri Sinä. SInun kehossasi omana, aitona itsenäsi.

Uudelleen muistamisen matka – matka tunteiden kautta iloon ja nautintoon

Elettyäni vuosia voimakkaan kehohäpeän ja negatiivisten ajatusmallien kanssa, tutkien käytännössä, kuinka ihminen voi tulla jälleen rakkaudelliseen yhteyteen oman kehonsa kanssa, kehittäessäni menetelmiä, joiden avulla negatiivisia ajatusmalleja ja tunteita voidaan työstää – en ole löytänyt vielä tähän päivään mennessä nopeampaa tapaa voimaantua, kuin ilon ja nautinnon kautta oman kehon kokeminen. Se, että omassa kehossa pystyy tuntemaan iloa, nautintoa on yksi voimakkaimmista tavoista löytää omasta kehostaan kaunista ja hyvää.

Ilon löytyminen kulkee lempeästi rinnakkain niiden kipeiden tunteiden kanssa, joita jokainen, joka eheyttää suhdetta kehoonsa, joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan. Usein kivuliainta onkin olla aidosti, paljaana, niiden ajatusten ja kokemusten kanssa, jotka ovat johtaneet oman kehon kieltämiseen tai tuomintaan. Pikkuhiljaa matkan varrella kivun ja surun kerrokset kuitenkin kuoriutuvat ja niiden alle kätkeytynyt ilo pääsee jälleen vapaammin virtaamaan. Toivotan siis jokaiselle oman kehon kuvansa kanssa eheytymisen matkaa kulkevalle, runsaasti ihania hetkiä oman kehonsa kanssa! Syvällä meissä jokaisessa asuu aito kyky rakastaa ja iloita tästä ihmeestä nimeltä keho.

2018-05-04T13:03:17+00:00 5 huhtikuu, 2018|

Kirjoita kommentti